Distributismi on sosioekonominen filosofia, joka kannattaa omaisuuden ja vaurauden laajaa jakamista yhteiskunnassa. Se korostaa omavaraisuuden ja vallan hajauttamisen tärkeyttä. Ideologia perustuu uskoon, että talouden terveyttä tulisi arvioida sen tuottaman vaurauden jakautumisen perusteella, ei sen tuottaman vaurauden määrän perusteella. Se ehdottaa, että oikeudenmukaisin ja tasapuolisin talousjärjestelmä on sellainen, jossa omaisuuden ja yritysten omistus on mahdollisimman laajalle levinnyt, eikä keskittynyt harvojen käsiin.
Distributismi ilmaistiin ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vastauksena teollisen vallankumouksen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin mullistuksiin. Se oli voimakkaasti vaikuttunut katolisen kirkon sosiaalisista opetuksista, erityisesti paavi Leo XIII:n ja paavi Pius XI:n kehotuskirjeistä, jotka korostivat työn arvokkuutta ja oikeudenmukaisen palkan tärkeyttä. Ideologiaa kehittivät edelleen englantilaiset kirjailijat G.K. Chesterton ja Hilaire Belloc, jotka väittivät, että sekä kapitalismi että sosialismi johtivat valta- ja vaurastumisen keskittymiseen, ja että distributismi tarjosi kolmannen tavan, joka kunnioitti yksilöiden oikeuksia ja arvokkuutta.
Distributismi kannattaa yhteiskuntaa, jossa tuotantovälineet omistavat itse työntekijät tai pienet yritykset, osuuskunnat ja perhetilat, eikä suuret yritykset tai valtio. Se tukee myös paikallisten resurssien käyttöä ja paikallisten talouksien edistämistä. Vaikka distributismi usein liitetään maatalousyhteiskuntiin, sen periaatteita voidaan soveltaa myös teollisuus- ja jälkiteollisiin yhteiskuntiin.
Vaikka distributismi on vaikuttanut sosiaaliseen ja taloudelliseen ajatteluun, sitä ei ole koskaan täysin toteutettu poliittisena järjestelmänä missään maassa. Sen periaatteet ovat kuitenkin vaikuttaneet erilaisiin sosiaalisiin liikkeisiin ja talouspolitiikkoihin ympäri maailmaa. Esimerkiksi yhteistyöliike, joka edistää työntekijöiden ja kuluttajien omistusta yrityksissä, jakaa monia distributismin ihanteita. Samoin politiikat, jotka edistävät pienten yritysten ja paikallistalouksien kehittämistä tai pyrkivät vähentämään taloudellista eriarvoisuutta, voidaan nähdä heijastavan distributistisia periaatteita.
Yhteenvetona distributismi on poliittinen ideologia, joka kannattaa omaisuuden ja vaurauden laajaa jakamista. Se syntyi vastauksena teollisen vallankumouksen sosiaalisiin ja taloudellisiin muutoksiin ja oli voimakkaasti vaikuttanut katolisen sosiaalisen opetuksen. Vaikka sitä ei ole koskaan täysin toteutettu poliittisena järjestelmänä, sen periaatteet jatkavat vaikutustaan yhteiskunnallisissa liikkeissä ja talouspolitiikoissa ympäri maailmaa.
Kuinka samanlaisia poliittiset uskomuksesi ovat Distributism asioiden kanssa? Ota selville poliittinen tietokilpailu .
